sunnuntai 11. elokuuta 2013

Jänöjussi

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:


Ihmisen mielestä on hyvin suloista kun nukumme tassut yhdessä. Meidän mielestämme on hyvin ärsyttävää, että siitä pitää ottaa todistusaineistoksi kuvia. 


Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Vaikkakin mökkeillessä mäyräkoirat saivatkin olla irti ja koettiin jotakin ihmettä lähentelevää kun kaksikko ei karannut edes metsään, joka tonttia rajaa toiselta pitkältä sivultaan, otti tuossa joitakin kuukausia sitten Alphonse kuitenkin vapauden toteuttaa sisäistä metsästäjäänsä ja tempaisi itsensä yhdellä sulavalla nykäyksellä irti kädestäni kesken lenkin ja painui metsään rusakon perään. 

Tilannetta hankaloitti a) autotien välitön läheisyys b) moottoritien läheisyys, c) Alphonsen kuullunymmärtämisen aleneminen jäljen perässä ja d) sen taito liikkua täysin äänettömästi metsässä. Minulla ei nimittäin ollut hajuakaan mihin se juoksi ja kaiken lisäksi toisessa kädessäni karjui Aslan joka epäilemättä koki vetäneensä tässä arvonnassa lyhyemmän tikun: toisella oli vapaus ja sillä itsellään ihmispaino pallona jalassa. Aslan kun oli itse napannut ilmavainun rusakosta jo kauan ennen kuin Alphonse oli edes havahtunut siihen. Alphonse käyttää enemmän maavainua ja tälläkin kertaa nuuski vielä pusikkoja kun Aslan nosti kuononsa pystyyn, nuuhkaisi ja päästi ilmoille järkyttävän taisteluhuudon, joka edeltää vielä järkyttävämpää ajohaukkua. Saatuaan jäljen rusakosta, Alphonse nousi takajaloilleen, veti itsensä kaarelle takakenoon ja nykäisi flexin kädestäni pomppaamalla loikan eteenpäin. Suunniteltu ja harkittu liike, jota en osannut ennakoida. Saman tien se olikin jo kadonnut, painunut metsään ja hävinnyt jonnekin tiheiden puiden ja aluskasvillisuuden sekaan. 

Lähtiessäni Alphonsen perään yritin kuunnella missä se meni, mutta Aslan huusi sen verran kiivaasti, etten kuullut edes omaa ääntäni, saati että olisin saanut jotakin havaintoa karkulaisesta. Käskytin Aslania etsimään Alphonsea ja se seurasikin jotakin jälkeä, mutta Aslanista ei voi mennä takuuseen kenen jäljillä se oli, koska se tuntui lähinnä keskittyvän siihen, että huusi hysteerisesti sen takia, ettei ollut itse päässyt karkun.

Aikani kutsuttuani Alphonsea ja juostessani ristiin rastiin sen perässä metsässä Aslan mukanani, se suvaitsi viimein tulla luoksemme; oli äänettömästi kiertänyt taaksemme ja tuli läpimärkänä, ylettömän iloisena ja selkeästi vailla häivääkään syyllisyydentuntoa siitä, että oli ottanut ritolat. Lisäksi syy siihen, että se ylipäänsä palasi ei varmastikaan johtunut siitä, että ääneeni alkoi hiipiä suoraviivainen paniikki (ja kauhuvisiot koirasta joka juoksee tielle auton alle jäljen perässä tai kuristuu flexistään johonkin), vaan todennäköisempi vaihtoehto oli se, että Alphonse tuli hakemaan ajoon Aslania. Se juoksi tämän luo, haukkui, tönäisi Aslania kuonollaan kaulaan ja yritti sännätä takaisin syvemmälle metsään. Aslan haukkui takaisin, minä ehdin napata Alphonsen flexistä kiinni ja reissu loppui siihen. Dialogissa eittämättä yritettiin tehdä pikasuunnitelma siitä, miten kiertää force majeure eli ihmisvastus, että Aslankin olisi päässyt osallistumaan jahtiin.

Alphonse liikkuu kevytrakenteisena metsässä todella hiljaisesti, eikä päästä ääntäkään kurkustaan vaikka sen edessä heiluttelisi hirvenruhoa. Sen sijaan nuorempi teletappi (jossa on osa norsunpoikasta, osa mäyräkoiraa) rymistelee ryteikössä niin että välillä voisi kuvitella isommankin eläimen tulevan puiden läpi. Sillä on myös tärykalvon kantokykyä koetteleva ajohaukku joka aina alkaa veret seisauttavalla taisteluhuudolla jolla se ilmeisesti pyrkii kuurouttamaan saaliinsa. Alphonseen pitäisi ajossa kiinnittää koiratutka, että sitä voisi seurata, koska äänen perusteella sitä ei ainakaan löytäisi. Vaihtoehtoisesti siihen voisi kiinnittää Aslanin. Tosin ajon jälkeen toisella olisi kuulo tallella, toisella ei.


Silmänpalvojat osaavat myös olla hyvin kontaktissa ja kuulolla.

ps. rusakon jäljet loppuivat järven rantaan. Ehkä se lähti aamu-uinnille toipuakseen ajon aiheuttamasta jännityksestä ja stressistä. Aslan yritti esittää, että jälkeä olisi pitänyt seurata veteen, mutta harrastuneisuuteni konkreettinen raja tuli tässä vastaan.

4 kommenttia:

  1. Aslanin ääninäyte olisi poikaa. En osaa kuvitellakaan tätä "kiljukaulaa", joten please, näyte. :)
    Aikamoiset viikarit nuo sinun koirasi ja ihanasti erilaisia luonteiltaan, kummallakin oma roolinsa. Laumassa (ihmisryhmässä myös) valikoituvat kullekin roolit automaattisesti, koiranomistaja on tietenkin yksi roolihenkilö myös. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos joskus muistaisin ottaa kameran mukaan lenkeille, niin voisin käyttää videotallennusta päällä kun ruokoton kiljukaula aloittaa konserttinsa! :D Sitä klippiä ei kannattaisi ehkä kuunnella kuulokkeet päässä ;)

      Kyllä vaan, aivan erilaisia ovat veijarit keskenään - siis kuin yö ja päivä, itse asiassa :) Ja totta, roolitus tapahtuu automaattisesti ja vaikka sitä monesti kuvitteleekin olevansa auktoriteettihahmo, niin jo vievät taas mäyräkoirat ihmistä 10-0 :D Sitä onkin sitten taas hovinsa narrina, heh!

      Poista
  2. Hienoa, että sait Alphonsen kiinni. Huonompi juttu, ettei se pidä mitään ajohaukkua yllä, kun on saaliin perässä.

    Meillä on nykyjään Ossille fleksi jonka pitäisi kestää 25 kiloa, kun useampi vuosi sitten Ossin rykäistessä kauriin perään, fleksi irtosi kiinnikkeestään ja Ossi meni täällä kilometritolkulla metsässä 8 metriä fleksiä perässään. Tiet ovat ihan todellinen uhka ja yhden hyvän kaverini tytön koira jäikin täällä moottoritien rampissa auton alle. Koira oli karannut kanssa jonkun eläimen perään. No pääasia, että sait Alphonsen kiinni! Terveisiä M-L ja Ossi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, Alphonse on täysin äänetön takaa-ajuri :) Toki dualismin pitää tässäkin asiassa toimia: toinenhan huutaa kuin sisävesihinajaa, joten vastapari on oltava olemassa, vähän niin kuin aamu seuraa yötä, talvi kesää jne ;)

      Mä aina pelkään just tuota, että mäyrät lähtevät kädestä irti ja paahtavat autotien yli jonkin jäljen tai elukan perässä...meillä tässä suhteellisen lähellä moottoritiekin ja tiedän, että rusakkojen reitti kulkee sen poikki, joten...täytyy vaan yrittää olla mahdollisimman skarppina aina kun saavat hajun (eli siis ihan joka päivä, joka ulkoilukerta) kun kuono maassa alkavat paahtaa, hullunkiilto silmissään, eteenpäin.

      Ossille terkut! :)

      Poista