perjantai 17. elokuuta 2012

Puistovahtina

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:


   Koirapuisto tarvitsee ylivartijan. Se olen minä. Tehtäväni on yksinkertainen:  valvon järjestystä. Pistän kuriin myös liian riehakkaat pennut, huutelen varoituksia suuremmille koirille aidan toisella puolella ja yleisesti ottaen luon järjestystä sinne, missä kaaos on mahdollisesti ollut. 


Olisin tarvinnut koirapuistossa taustatukea ratsuväkeni yksimiehiseltä jäsenistöltä, mutten juurikaan saanut sitä. Aslanin ainut tehtävä on olla antamassa tukea riita- ja kiistatilanteissa, mutta se ei kyennyt nousemaan tehtäviensä tasolle. Se juoksi tyttöjen perässä ihan koko ajan ja ainoastaan kerran tajusi tulla huutamaan kanssani aitauksen toiselle puolelle missä isompikokoiset koirat eivät heti ymmärtäneet, että tähän puistoon mahtuu vain yksi johtaja, eikä se ole kukaan niistä.


Otteita ihmisen päiväkirjasta:


Viime aikoina koirat on usein pakattu autoon ja lähdetty käymään läheisessä koirapuistossa. Riemua on puistossa revitty milloin mistäkin; monesti toisten koirien härnäämisestä. Mutta siellä on myös näytelty suuria tunteita, pidetty juoksukilpailuja ja solmittu ystävyyksiä. Ei hassumpaa.


   Aslan ihastui ikihyviksi nelikuukautiseen mäyräkoiratyttöön. Pennun lähdettyä puistosta Aslan jäi kaipaavasti haahuilemaan portille sen perään. Pienen itkunkin se tirautti ja kävi monta kertaa tuijottelemassa odottavasti siihen suuntaan minne pieni mäyriäisneito oli kadonnut.


   Mäyräkoiraneiti haluaa leikkiä Alphonsenkin kanssa, mutta Alphonse ei nyt ehdi: isojen koirien puolella liikutaan juoksemalla ilman sen erityislupaa...


Pystykorvamalli-Aslan johtaa juoksukisaa. Takaa tulee pahin vastustaja, Alphonse, periksiantamaton ja sinnikäs juoksija. 



Vanhemmat koirat -erityisesti koirapuistoherruudessa marinoitunut Alphonse -  näyttävät miten suhtautua isompiin lajitovereihin. Ne pitää haukkua pystyyn, tietenkin. Ps. huomaatteko, Aslanin selkä on melkein jo kokonaan musta ...harmillisesti laikut ovat vähentyneet vähentymistään. Naama, rinta ja vatsa sillä ovat edelleen laikullisia. 

12 kommenttia:

  1. Hauska koirapuistokertomus - Alphonsen osuus sen roolista puistossa on aivan kuin Maurin suusta :-)) Se onkin ylimmässä kuvassa oikein elementissään! Kivaa kun teillä on siellä myös mäyräkoirakavereita, toivottavasti Aslan tapaa ihastuksensa pian uudelleen.

    Näin tämän kuvan Facebookissa, ja heti tuli mieleeni että onkohan tässä kissamaailman Alphonse ja Aslan :-))
    https://fbcdn-sphotos-d-a.akamaihd.net/hphotos-ak-snc7/432161_407427109317483_559156127_n.jpg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alphonse ja Mauri saattaisivat olla melkoinen tehokaksikko koirapuistossa! :D Aslan on vielä niin häslä, että siitä ei ole sillä tavalla noihin vartijan hommiin kun sen keskittymiskyky herpaantuu naisten ilmaantuessa paikalle ;) Alphonsella menee vahtiminen kauniimman sukupuolen edelle, onhan se mucho macho ;)

      Heheh, tuo linkki! :D Juurikin näin, juurikin näin ;)

      Poista
  2. Koirapuistot ovat kyllä mainio keksintö, edellyttäen, että koira on sen verran sosiaalinen, että pärjää eikä aiheuta tai joudu tappeluun. Meille koirapuisto ei valitettavasti sovi. Hesassahan on yksi saari Rajasaari varattu koirille. Tosin siellä on sitten ihan kaiken kokoiset koirat vapaina. Mutta se saari on mainio paikka. Olin siellä meidän ensimmäisen saksan paimenkoiran kanssa aikoinani.

    Kyllä on taas kivoja kuvia. Niistä näkee, kuinka koirilla on kimpassa mukavaa. Terveisiä M-L ja Ossi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alphonse sekä joutuu pieniin tappelunalkuihin ja varsinkin aiheuttaa niitä...sitten selätellään koira ja kun rauhoittuu, tarjotaan peräpäätä toisen osapuolen haisteltavaksi ja toisin päin. Monesti tilanne raukeaa siihen, mutta sitten on kertoja jolloin kemiat eivät yksinkertaisesti kohtaa, kun ihmisten on pakko todeta, että kyseiset koirat eivät vaan tule toimeen keskenään. Alphonsen suurin ongelma (ylipullistuneen egon lisäksi ;) on se, että isot koirat ovat eri aitauksessa. Sitä nyppii ja korpeaa se, ettei pääse päsmäröimään toiselle puolelle.

      Kimpassa on kyllä kivaa, jos ollaan sovussa :)

      Poista
  3. Wau, mikä juoksukilpailukuva! Siinä pingotaan ihan tosissaan!

    Tosiaan, Aslanin selkä on muuttunut melkein mustaksi. Alphonse on tosi kirjavan näköinen Aslaniin verrattuna.

    Meilläkin Pepin selkään on alkanut kasvaa pidempää ja yksivärisempää karvaa. Tosin, karkkariltahan (ai, mikä karkkari, Peppi vai? :D) se nypitään pois ja sitten selän pilkut näkyvät taas paremmin.

    Vauhdikasta viikonloppua sinne ja pilkkupoitsuille suukkoja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, meillä pingotaan aina tosissaan peräkanaa ja kampitellaan sitten sitä, joka on saatu kiinni =)

      Harmillista on tosiaan tuo, että Aslan on niin tummentunut, mutta oli jo ihan pikkupentuna tummempi kuin Alphonse saman ikäisenä, joten vähän veikkailinkin, että mustempi siitä tulee kun kasvaa. Alphonsella on yllättävän hyvin säilyneet nuo laikut.

      Pepillä on kyllä mainio tuo nypittävä karva, kun siitä saa yksivärisemmän tai laikullisemman karvan pituudesta riippuen :) Pilkulliselle ja pilkuttomalla pusut takaisin <3 :)

      Poista
    2. Mä haluun tunkee itseni teidän keskusteluun, sori ;)
      Basse tuli nyppimisen jälkeen tasaisen mustaksi (selästä), mutta nyt kun karva alkaa olla pidempää ja kihartua, siinä on myös enemmän värivivahteita. Eli sillä on kaksivärisiä karvoja, joiden juuristo on musta, latvaan tulee liukuvärjäys ;)
      Nimim. Muiden päälle puhuva koiranomistaja, joka on oppinut sen koiriltaan

      Poista
    3. Tuu vaan! :) Aina mahtuu mukaan ja mitä enemmän keskustelijoita, sen mukavampaa! :)

      Bassella on kyllä mahtava tuo turkki, kun siinä on kaksi koiraa yhden hinnalla riippuen onko nypitty vai ei =)

      Meillä on nyt Aslanilla huono karva, pöksyistä on lähtenyt ihan valtavasti ja odottelinkin, että missäköhän vaiheessa se menee huonoon kuntoon, kun Alphonsella se aika oli viime vuonna syksymmällä. Tosi loogista, karva on ohuimmillaan kun pakkaset tulevat.

      Poista
  4. Oi noita korvia tuossa juoksukuvassa!
    Mirkkua kutsutaan lähiseudulla Dumboksi, kun korvat lepattavat juuri noin, kun neiti juoksee.
    Kyllä juokseva mäyräkoira on uljas ilmestys!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäyräkoirat kyllä pääsevät yllättävän lujaa noin lyhytjalkaisiksi kavereiksi, kun tosissaan juoksevat :) Se on kyllä kun kahta singeriä katselisi kun pojat paahtavat menemään :)

      Mirkulle pusut <3

      Poista
  5. Aivan mahtava tuo poikain juoksukuva! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohta ne pinkovat teilläkin menemään, pienokaiset :) Se vaihe missä pennut lyllertävät ja kaatuilevat kun tasapaino on vähän hakusessa on kyllä niin hellyttävä vaihe :) Sulla on siellä ihanaa, pennuntuoksuja nuuskutellessa <3

      Poista