perjantai 12. elokuuta 2011

Mäyräkoiran leikit

Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Mikä tämä on olevinaan?! Missä se oikea jalkapallo on?!

Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Mäyräkoira leikkii kavereittensa kanssa innokkaasti ja leikkityyleissä on kolme selkeästi toisistaan erotettavaa mallia ja yksi sekatyyli, joka hyödyntää kaikkia muita leikkityylejä:

1) pystypaini = samankokoisten kavereitten kanssa touhu menee melko nopeasti pystypainiksi, eli takajaloille noustaan ja otetaan tiivis halausasento vastapelurista. Väännetään ja taivutetaan, ähistään ja hypellään takakoivilla ilmaan. Kengurut leikkivät samalla tavalla. Tosin mäyräkoira ei potki kuten kengurut. Vielä ainakaan. (Se potkii ainoastaan ihmistä takajaloillaan kun sen tassukarvoja leikellään. Tämä on erinomaisen rasittavaa.)

2) mattopaini ja erilaiset sidontatekniikat = brassijujutsuun perehtyneet olisivat hämmästyneitä mäyräkoiran taitavista maahanvienneistä, sidonnoista ja lukoista. Lisäksi mäyräkoiralla on käytössään apuväline joita sen ihmisvastineilla ei ole, nimittäin häntä. Tämä oiva lisäke voidaan vahingossa työntää vastustajan sieraimeen (olettaen että nokkareiät ovat niin isot, että häntätupsu saa aikaan aivastelua ja mäyräkoira voi ottaa näin luovutusvoiton). Mattopaini sopii sekä pienemmille että isommille vastustajille. Isompien vastustajien kanssa mäyräkoiralla on käytössä ns. laiton liike, eli pään vääntely. Sen suorittamisessa mäyräkoira on kehittynyt huippuunsa, koska on aloittanut tämän liikesarjan opettelemisen jo hyvin nuorena jolloin sen tatamivastus oli kymmeniä kiloja painavampi, mutta riittävän hellämielinen mennäkseen maahan makaamaan että pentu yletti paremmin ottamaan painiasentonsa. Mäyräkoira kävi välittömästi päähän käsiksi; asetti – yllättävän isot ja ronskit etutassunsa – vastustajan pään kummallekin puolelle ja alkoi käännellä toisen päätä puolelta toiselle. Yllätetty vastustaja pomppasi aina hölmistyneenä ylös ja vilkuili hämmentyneenä erotuomareita, jotka eivät tehneet elettäkään keskeyttääkseen tätä vähemmän herrasmiesmäistä laitonta otteluasentoa.

Kiero mäyräkoira on myös kehittänyt huomattavasti vaarallisemman ottelutavan eli ns. nyyttinäykinnän, jossa isokokoisemman ja hidasliikkeisemmän vastustajan vatsan alle voi pujahtaa ja ottaa hammasote jostakin kulkusten eli kansanomaisemmin nyyttien tietämiltä. Tämä ote keskeyttää, sattuneista syistä, mattopainin välittömästi mäyräkoiran voittoon, koska harva vastustaja haluaa enää jatkaa jos kivekset ovat mäyräkoiran leukojen välissä.

3) jahtausleikki = suuren suosion on saavuttanut jahtausleikki jossa osallistuja kaatuu lopulta väsyneenä kyljelleen. Se osallistuja ei vielä kertaakaan ole ollut mäyräkoira itse, koska se ei vaan tunnu saavan leikkimisestä tarpeekseen. Jahtausleikin perimmäinen idea on houkutella toinen ajamaan takaa ja juosta itse karkuun. Osia voi vaihtaa ja leikkiä varioida mielensä mukaan. Leikki on jalostunut kaikista pisimmälle erään lyhytkarvaisen mäyräkoiraneidin kanssa, jossa osanvaihto käy näppärästi puruluun avulla, joka toimii ikään kuin käänteisenä viestikapulana. Puruluu jätetään muka huomaamattomasti toisen jalkojen juureen ja vetäydytään kauemmas katsomaan miten toinen reagoi. Toivotunlainen reaktio on se, että puruluun saanut lähtee juoksemaan niin lujaa kuin pääsee saalis suussaan ja puruluun jättänyt lähtee ajoon perässä. Mäyräkoiraneiti päästää ilmoille mahtavan ajohaukun, mutta Alfie ei hallitse tätä puolta leikistä vaan juoksee ja ajaa äänettömästi. Leikkiä voi harrastaa joko sisä- tai ulkotiloissa, mutta todelliseen oikeuteensa se pääsee ulkona, joko pihassa tai ilman viestikapulaa koirapuistossa.

4) kaikkien em. tyylien sekoitus = Alfie ja Eetu ovat seka (ja seko) tyylin mestareita ja yhteispelin sievässä hengessä  harrastavat saumattomasti kaikkia edellämainittuja, mielellään yhtäaikaisesti. Jahtausleikeissä on nähty monesti viekasta toimintaa kun jompikumpi varaslähdön ottanut on saatu kiinni tarttumalla persvilloihin hampailla jo lähtötilanteessa ja näin anastetut, kallisarvoiset metrit on kurottu umpeen roikkumalla peräpäässä kiinni ja lopulta menemällä heittämällä ohi.

 

8 kommenttia:

  1. Pystypainia pääsee harrastamaan aika harvoin, koska siihen tarvitaan mahdollisimman samankokoinen kaveri :)

    Ihmisen kanssa paras leikki on pehmolelun pudotusleikki. Koira ja ihminen ovat sohvalla. Koira pudottaa lelun. Katsoo ihmistä. Ihminen nostaa lelun koiralle. Leikki alkaa alusta.

    VastaaPoista
  2. Olli: totta, pystypainissa pitää olla sikäli tasaväkiset ottelijat, että takajaloilla seistessä päät ovat suunnilleen yhtä korkealla :) Tuo teidän leikki on just mäykkyjen suosima ajanviete ja hyvin moniin leikkeihin muutenkin liittyy mäyräkoiratuijotusta ;)

    VastaaPoista
  3. Mainio tutkielma mäyräkoirapainityyleistä! Ehdotan liitettäväksi virallisiin rotumääritelmiin. Samoin näyttelyihin paljon painiaitauksia, joissa tarkkaillaan kuinka laajakirjoisesti arvioitava mäyräkoira käyttää painiotteita.

    Ai, ei vai. Miten niin humppatukka menee sekaisin ja keskittyminen pilalla ;)

    Arttu lisäisi vielä listaan mieluisimmat bravuurinsa:
    -tanskandogin kokoisten rintakehän päällä pomppiminen
    -jahtausleikkiin sekamuotojen sekoitus: juostaan jotain esinettä ympäri (iso kukkapenkki keskellä nurmikkoa on oivallinen) ja aluksi toinen jahtaa toista. Kun jahdattava pinkoo tarpeeksi nopeasti, siitä tulee ennen pitkää jahtaaja, mutta tämä ei sitä huomaa, vaan jahtaa edelleen kannoillaan itseään jahtaavaa jahdattavaa...
    -jos isompia tyttöjä on hankala saada mukaan painiin tai jahtiin, nyppästään tukku kainalokarvoja (tai peppuvilloja!) hampaisiin ja juostaan karkuun! Melkein takuuvarmasti tyttö lähtee perässä!!

    VastaaPoista
  4. Pystypainia tosiaan kannattaa harrastaa varmaan aika samankokoisen koiran kanssa. Noilla meidän rakkailla mäykyillä kun on taipumus helposti niksautella sitä pitkää selkäänsä. Siihen kun ei auta edes hyvä lihaskunto:( Terveisin M-L ja Ossi

    VastaaPoista
  5. Sulla on komee toi levytysasento. Mullei jalat tollai taivu.

    VastaaPoista
  6. Mai: Toi jahtausleikin sekamuoto on meilläkin käytössä ja sehän menee just noin, että puurot ja vellit on iloisesti sekaisin eivätkä loppupeleissä koirat enää tiedä, että kuka leikin aloitti ja kuka jahtasi ketä :)

    Jep, jos ei tyttöjä saa muuten härnättyä leikkiin, voi käydä nyppäsemässä karvoista, nähty :)

    ps. Eetulla ja Alfiellahan oli omat painisessiot ennen näyttelyjä eli noin tuntia aamuisin ;) Pojilla kun se menee siten, että jos eivät saa revitellä toistensa kanssa, eivät sitten keskitykään mihinkään muuhun kuin siihen, että haluavat mennä keskenään painimaan :) Täältä peukku virallisille painiaitauksille, joihin jaettaisiin jonotusvuoroja :D


    Marja-Leena: juu, isommat harvemmin edes lähtee pystypainiin mäyriäisten kanssa ja ne harvat jotka lähtevät ovat niitä vanhoja tuttuja ja osaavat hienosti varoa pienempää koiraa :) Kaikkien kanssa Alfie yrittää pystypainia, mutta onneksi isot yleensä tykkäävät toisenlaisista leikeistä :)



    Myrsky: ei toi vielä mitään, mutta kun ne taipuvat ihan ääriasentoonkin, näyttää siltä kuin lonkissa olisi narut, eikä luita :)

    VastaaPoista
  7. Alfie, Jalkapallosi on tainnut kutistua ja värjääntyäkin pesussa ;)

    VastaaPoista
  8. Ellieli: Tätä mieltä taisi olla Alfie itsekin :) Ei kelpaa pikkupallot enää samalla tavalla kuin aikaisemmin, täytyy olla oikea jalkapallo, että saa kunnon villit aikaiseksi ;)

    VastaaPoista