tiistai 22. helmikuuta 2011

Manifesti


Otteita mäyräkoiran päiväkirjasta:

Olen perheen assari. Siellä missä tapahtuu, tahdon olla mukana auttamassa, vahtimassa ja yleensä pitämässä jonkinasteista järjestystä yllä. Olen monesti saanut tutkia vierestä kun miesihmiseni aukoo tietokoneita ja väkertää niiden kanssa. Istun pää kallellani ja tutkin jokaisen työvaiheen tarkasti ja huolellisesti. Seuraan hänen kädenliikkeitään keskittyneesti ja arvioin työjälkeä.

Nykyään naisihmiseni, sen sijaan, on muuttunut sydämettömäksi pirttihirmuksi. Hän komentaa minut pois, kun tekee ruokaa. Tämä on sielua vääntävä vääryys, koska ruuanlaitossa olen mieluiten mukana. Hänen mielestään minun ei ole turvallista makailla uunin ja hellan edessä kun siellä on valmistumassa kuumaa ruokaa.

Elämä tässä talossa ei nyt ole tasapainossa, joten olen kirjoittanut manifestin, jonka toteutumista edellytän.

Lista vaateista ja toiveista:

    * jokaiselle mäyräkoiralle on luotava olosuhteet jossa se on omimmillaan: henkilökunnan on terästäydyttävä ja hyväksyttävä se tosiasia, että jos mäyräkoira kaipaa seuraa keskellä yötä tai pikkupurtavaa suolapalan muodossa (tähän luetaan kokonaiset lohet ja isot nisäkkäät mm. leijonat ja antiloopit) on ne sille viipymättä suotava.
    * mäyräkoirien on saatava toteuttaa viettejään rajattomasti; liittyvät ne vietit sitten aivan mihin tahansa mäyräkoiran itsensä hyväksi katsomaansa toimintaan. Ihmisen asia ei ole arvostella koiran luonnollista tarvetta viettiensä toteuttamiseen. (Olkoon kyseessä sitten mikä tahansa, ehkä ihmisen mielestä käsittämätön tarve, kuten esim. autojen jahtaaminen, polkupyöräilijöiden jallittaminen, oravaeläinten metsästys, suuremmille lajitovereille lällättäminen, jossa allekirjoittanut itse on kunnostautunut viime aikoina)
    * mäyräkoirien on saatava valita itselleen parhaat paikat taloudesta jonka ilmapiiriä pysyvästi sulostuttavat. Kaikki mäyräkoiran ulottuvuutta rajoittavat esteet näiden paikkojen valinnassa on raivattava joko pois tai keksittävä luonteva ratkaisu millä ongelma saada haittaamasta elämänlaatua. (Esitän, että kaikenlaisten tilaa rajaavien porttien on ehdottomasti kadottava, samoin erinäisten tahallisesti rakennettujen esteiden on madalluttava. Jos haluan ehdottomasti nuolla tuoksukynttilää, joka on nostettu turvaan kirjahyllyn päälle, täytyy minulle suoda mahdollisuus päästä käsiksi kynttilään, vaikka sitten poistamalla kirjahylly käytöstä)
    * jokaiselle mäyräkoiralle on suotu iso, kaikuva ääni. Tämän äänen käyttöasteen rajoittaminen aiheuttaa ainoastaan vatsanpuruja ja vie pohjaa mäyräkoiran itsemäärämisoikeudelta. Ihmisen tulisi ymmärtää, että kun mäyräkoira haukkuu, sillä on asiaa. Ja sitä on kuunneltava. Ns. tyhjän haukkumista ei mäyräkoirilla tavata, kaikki mitä sanotaan on täyttä asiaa.

Tämä ei jää tähän. Panokset kovenevat.


Otteita ihmisen päiväkirjasta:

Tein ruokaa ja Varjoni seurasi herkeämättä toimiani. Se vahti uunia väsymättömästi ja yritti tuijottaa minua kumoon kun lastasin murkinaa pöydälle. Kun sen väistymätön katse ei tuottanut minkäänlaista tulosta se turvautui olemaan talon hallitseva äänimerkki. Jodlaava mäyräkoira on uusin muunnos pitkä-lyhyt-ja karkeakarvaisten joukossa.

Koska se ei saanut himoitsemaansa ihmisruokaa, se kävi nuolemassa miesihmisensä pipon. Mukavaa vetää pakkassäähän päähänsä kuola-asuste.

Avaa portti. Heti. Tai puhkun sen nurin. (Tai ainakin irrotan muutaman puutapin)

6 kommenttia:

  1. Pipsa lupaa äänestää Alfieta koirien eduskuntaan kun sellaiset vaalit koittavat! Varsinkin tuo keittöstä pois komentaminen riipaisi todella meidän neitokaisen sydäntä.

    Pipsakin on alkanut kokeilla äänihuulten voimaa.. Olen varmaankin turhan avoimesti juhlinut sitä, ettei koira tähän asti ole haukkunut kotona mitään eikä millekään. Vaan nytpä talosta on tullut Pipsan linnake, johon tunkeutuvia varoitetaan voimakkaalla äänisignaalilla jos uskaltavat lähestyäkään tätä rauhan tyyssiaa. Signaalin voimakkuus kasvaa erityisesti silloin, jos mäyräkoira ei ole osannut varautua siihen, että etuovella saattaa olla joku. Haukuntaan on mukava herätä esim. keskellä yötä kun koira kuvittelee kuulevansa jotain ... huoh.

    VastaaPoista
  2. Syvästi paheksun ihmisesi toimintaa keittiössä. Mäyräkoira rakastaa ruokaa ja keittiössä laitetaan ruokaa. Onko vielä jotain epäselvää? Koskaan ei tiedä, mitä pöydältä putoaa ja silloin on oltava valmiina.

    Manifestisi on vaikuttava. Lisäisin siihen paljon rakastamani autoilun ja veneilyn. Mäyräkoira tulisi ottaa aina mukaan, kun lähdetään reissuun, oli se sitten kauppareissu tai mökkireissu. Mutta ei. Jättävät kotiin ja sitten joudun nuokkumaan ikkunassa ja odottamaan, milloin suostuvat palaamaan. Pahinta on, kun laittavat venetrailerin auton perään. Sekä autoilevat että veneilevät samalla reissulla. Emännän mies sanoo, etten pääse mukaan, jos emäntä ei lähde. Emäntä on taas niin mukavuudenhaluinen, ettei veneile kuin lämpimällä ja aurinkoisella säällä. Tylsää. Ja veneilyssä parasta on kalastus. Valitettavasti kalat piilotetaan veneessä minulta, ehkä vähän näyttävät, että tuollainen tuli ja juuri kun olen haukkaamassa, niin kala otetaan pois.

    Kokeilepa joskus vinku-vonkua, se on aika tehokas tapa saada asioita eteenpäin. Kuulemma. Ei ole vielä itselläni onnistunut, mutta aika ajoin yritän aina uudelleen.

    terveisin Olli

    VastaaPoista
  3. Tuskin olen ehtinyt julkaista postauksen luottamuksesta ja levosta, kun täällä mäyris komppaa ja remuaa ympäri asuntoa, vaatien ilta-ateriaansa samaan aikaan kuin ennekin (eli puolisen tuntia etuajassa aina edelliseen iltaan verrattuna) vaikka on syönyt päivän pääateriansa vasta 3 tuntia sitten... Luottavainen se tosin on, kaikkivoipaisen ja voittajan elkein. Mutta lepo alkaa kaikota mielestäni...

    (Alf; pistä manifestisi lukkojen taakse. Me mäyräkoirien omistajat emme hyväksy minkäänlaista koirakansankiihotusta ja liikehdintää ja julistamme sodan kaikille ihmisten työllä ja hiellä ansaitsemien kotien rauhan rikkojia vastaan. Tämä on vasta alkua. Panoksenne ovat puruluun murusia sen rinnalla, kun ihmisenne ärsyyntyvät ja laittavat myrskyvaihteen päälle.)

    VastaaPoista
  4. Idatoi:Kiitokset Pipsalle; kannatusta tarvitaankin, sillä ihmisolennot lyövät kapuloita rattaisiin, minkä kerkeävät! Harmittavia otuksia.

    Siis mä olen huomannut tässä viime aikoina, että en kauheasti uskalla ylävitosia heitellä, kun aina jos ääneen mainostan jotakin Alfien piirrettä, niin eikös se heti ole omaksumassa jotakin täysin päinvastaista kun selkänsä kääntää...aivan kuin niillä olisi ylikehittynyt kuudes aisti. (Ehkä näin onkin?:)

    Tuo yöhaukahtelu oli meilläkin jossain vaiheessa vähän ongelmana, mutta nyt se on jäänyt pois. Koputan tässä samalla puuta...

    VastaaPoista
  5. Olli: paheksun minäkin! Mielestäni on äärimmäisen julmaa kieltää lempihuoneessa oleskelu! Onnekseni meidän keittiömme on oveton ja sinne pääsee sekä eteisestä että olohuoneesta! (muaahhhhaaa!)

    Valitettavasti autoilusta en voi olla kanssasi samaa mieltä, en näet kauheasti viihdy siellä, mutta toisaalta, olen aina ensimmäisenä menossa mukaan, ettei minua vaan jätetä jälkeen! :) Veneilystä en osaa sanoa juuta enkä jaata, se on kokeilematta, enkä usko, että mitään soutuvenettä kummempaa tulenkaan tässä ihan lähivuosina kokeilemaan. Naisihmiseni on ilma-ja merisairas; lentokoneessa avuttoman pienissä ilmakuopissa vihertää kasvoiltaan ja ruotsinlaivoillakin on jo laivan ollessa satamassa ollut valmis yökkäämään. Epätodennäköistä siis, että ainakaan hän haluaisi vesille kanssani ;)

    VastaaPoista
  6. Mai: Elämme tuuliviirien kanssa. Koskaan ei tiedä mistä päin puhaltaa ja mihin suuntaan koira milloinkin kääntyy...mieliala vaihtuu aika tiuhaan tahtiin, ainakin täällä ;)

    Artulle terveisiä, että manifestia ei unohdeta, vaan sitä viilataan ja höylätään jatkuvasti ;) Nyt kyllä tosin vähän hirvittää ihmiskosto panosten kovenemisesta...

    VastaaPoista